keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Pinaattiletut

Yksi kestosuosikeistamme on pinaattiletut. Teemme niitä myös vohveliraudalla, mutta tänään paistoimme perinteisesti pannulla. Kelpaa kaikille.

Lisää omaan lettu-reseptiisi tuoretta, silputtua pinaattia. Sokeriakaan ei tarvita. Itse raastoin mukaan vielä jämän kovaa pecorino-juustoa. Tähän käy kaikki.


maanantai 17. elokuuta 2015

Enkeli matkaan

Minulle on ottanut koville, että sinä kasvat isoksi ja lähdet kouluun. On ottanut koville, että maailma muuttuu. Maailma on iso ja pelottava, ja sinä olet pelottomasti sitä vastassa. Minä ihailen sinua. Välillä peitän kyyneleeni, milloin lakanapyykin taa, milloin nyyhkin vessassa. Joskus avoimesti silmät valuen vain katselen sinua. Voisin katsella sinua loputtomiin.

Huomenna se alkaa. Minä en saa unta. Sinä olet nukkunut jo hyvän tovin. Pakkasit reippaasti reppusi ja sanoit, että vain vähän jännittää. Minua kai jännittää eniten. En oikein tiedä miksi, koska olen kuitenkin varma, että pärjäät. Ehkä siksi, että olet jo niin iso ja minun olisi päästettävä sinut jo vähän kauemmaksi. Pikkuhiljaa siihen opettelen. 

Toivon mahtavia koulupäiviä. Pitäkää hauskaa kavereiden kanssa. Kuunnelkaa opettajaa ja luokkatovereita. Muistakaa, että aina saa kysyä. Pitäkää huoli kavereista ja antakaa kaikkien olla sellaisia kuin ovat. Pitäkää rikkautena sitä, että meitä on niin monenlaisia. Ottakaa se ujoinkin kaveri mukaan leikkiin ja puolustakaa heikointa. Kertokaa heti, jos näette jotain kiusattavan. Älkää itse kiusatko. Jos on paha mieli, kertokaa aikuiselle, kyllä asiat kääntyvät aina parhain päin.

Äiti täällä kotona on onnellinen, ylpeä sinusta, koululainen. Toivon, että osaan olla sopivasti mukana koulutaipaleellasi. Sinä opit uutta joka päivä, mutta niin opin minäkin. Kulje turvallisesti, enkeli matkaan.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Se pyörii sittenkin!


Oikeesti! Mie sain mun blogin toimimaan tällä mun tabletilla! Ja kuvienlatauksenkin!
Ah <3

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

LUOMUS

Lapset ovat haaveilleet junamatkasta, niinpä eräänä syksyisenä perjantaina InterCity kuljetti meidät Helsinkiin ja siellä poikkesimme Luonnontieteelliseen museoon. Suosittelemme paikkaa kyllä kaikille, tässä hieman tunnelmakuvia reissulta :)































Kaikki kuvat otettu Luonnontieteellisessä museossa, Pohjoinen Rautatiekatu 13, Helsinki

Melko hyvä suklaakakku ;)

 
Oikeesti tosi hyvä suklaakakku
 
3dl muscovado- (tai fariini)sokeria
150g suklaata (maun mukaan, vaikka tummaa...)
3dl lämmintä vettä
200g voita
n. 4dl (speltti)jauhoja
2tl leivinjauhetta
1,5dl kaakaojauhetta
1tl suolaa
1dl mantelirouhetta
5 munaa
1prk Nutellaa
1prk Mascarponea
(koristeita päälle)
 
1. Vuoraa irtopohjavuoka (mun vuoka on halk. 23cm, kork. 7cm) leivinpaperilla, myös reunat
2. Sekoita sokeri, suklaa, voi ja lämmin vesi kattilassa, kuumenna kunnes suklaa on sulanut
3. Sihtaa jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe kulhoon, lisää suola ja mantelirouhe
4. Sekoita joukkoon suklaasula ja munat yksitellen, sekoita hyvin
5. Kaada taikina vuokaan, paista 200-asteessa n. 30-40 minuuttia, tää riippuu nyt uunista ym... Vahdi loppuaika. Kakku saa jäädä meheväksi, muttei liian ;) Itse kokeilen tikulla, eli silloin kun sitä ei juurikaan siihen jää, niin kakku on aikas ok.
6. Kun kakku on jäähtynyt (voi jäähdyttää vuoassa), niin leikkaa se kolmeen osaan. Sekoita Mascarpone ja Nutella notkeaksi ja levitä sitä kakun väleihin ja päälle.
7. Anna kakun mehevöityä jääkaapissa seuraavaan päivään, jos maltat.
 
 

Aikaa

Viime aikoina päällimmäisenä mielessäni on ollut aika. Sitä on nimittäin putkahtanut jostain hieman lisää? Olen päässyt viettämään hetkiä ihan omien ajatusteni kanssa, esimerkiksi kuntosalilla ja lenkkipolullakin. Aikaa ei ole koskaa kuitenkaan liikaa, mutta sitä on kuin onkin järjestettävissä. Kotona löytyy hommia, mutta esimerkiksi tälläiselle perfektionistille mikään ei riittäisi. Aina löytyy lisää siivottavaa, järjesteltävää, pestävää, putsattavaa. Olen määrätietoisesti yrittänyt opetella siitä pois. Yksi siivouspäivä viikossa riittää. Kerran päivässä kun vähän "raivaa", se riittää. Oikeasti.

Miksi niin usein, jos haluaa ottaa hetken omaa aikaa, siitä on niin kamalan huono omatunto. Jos vaikka käy vaatekaupassa sovittamassa muutamaa kampetta, niin autolle pitää jo juosta ja kotimatkalla melkein jo tulee itku, että nyt on varmaan kotona romahdettu, kun olin tunnin pois. Vaikka kotona on kaikki aina hyvin, kellään ei ole mitään hätää. Äidin ajatusmaailma on vähän hassu. Olen yrittänyt opetella tuosta huonosta omasta tunnosta pois. Se on kaikille ihan ok, että äiti käy jossain, se on ihan ok, jos vaan istutaan paikallaan, eikä tehdä mitään. On ihan hyvä vaan tylsistyä tai vaikka nukkua hieman pitempään. Tai valvoa.

Haluaisin opettaa lapsilleni, että on ihan hyvä asia ottaa omaa aikaa. Olla itsensä kanssa tai vaikka juuri tekemättä mitään. Aina ei tarvitse olla menossa, aina ei tarvitse olla kiire. Itse olen pikkutyttönä joutunut aamuisin heräämään aikaisin ja menemään tallille mättämään hevosenpaskaa. Oli sitten joulu tai juhannus, arki tai sunnuntai. Hevoset on toki hienoja eläimiä, ei siinä mitään, mutta kun se homma ei ollut enää hauskaa, vaan olisin joskus halunnut aamuisin tehdä jotain muuta. Vaikka olla rauhassa. Päivät kuluivat kovassa huiskeessa ja jos "karkasin" vaikka leikkimään barbeilla, hetken kuluttua jo huudeltiin johonkin hommaan. Olen miettinyt, että tuolta astiko se huono omatunto tulee. Näin 35-vuotiaana saattaa jo tajuta jotain. Joskus joku tallityttö saattoi sanoa, että haluaisi olla minä, asua täällä, että olisi oma hevostalli. Mietin aina, että miksi ihmeessä, ei tässä juuri mitään hienoa ole. Paitsi se oli hienoa, kun pääsi Papan kanssa Kausalaan kauppaan, sai olla hetken ihan "muissa maailmoissa". Joskus hain yksin kyläkaupalta jotankin, kuten kananmunia paperipussissa. Aika moni oli rikki sitten kotiin päästyäni. Hyvin symbolista sekin.

Toivoisin, että omista lapsistani tulisi tottakai myös ahkeria ja tunnollisia, reippaita ja työtäpelkäämättömiä, mutta myös sen verran itsekkäitä, että ottaisivat omaa aikaa. Minulta meni näin kauan tajuta, että se on merkittävän tärkeää.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Pojalleni

Ensimmäiseni, nyt jo kuusivuotias esikoululainen. Tämä syksy toi mukanaan meille uutta, sellaisia asioita, että meidän täytyy taas molempien kasvaa hieman. Minun täytyy joka aamu luopua sinusta hetkeksi, katsella, kun reippaana menet taksille. Näytät niin isolta jo. Ja samalla vielä niin pieneltä. Sanot, että voit jo mennä yksin, ei tarvitse saattaa. Minua itkettää hieman, vaikka tiedän, että pärjäät.

Pitkän, ihanan kesän aikana olet oppinut vaikka mitä. Olet opettanut myös minua. Sinun ansiostasi minä osaan olla päivä päivältä parempi äiti. Kun reilu kuusi vuotta sitten synnyit, olin aivan hämilläni. Teit minusta äidin, tarpeellisen. Äitiys toi mukanaan valtavan upeita asioita, mutta myös niin kipeitä, kuohuttavia, pysäyttäviä. Olet kaksi kertaa sairastunut todella pahasti. Onneksi olemme selvinneet niistä molemmista. Minuun ne ovat jättäneet pysyvät arvet, ole sinä vahvempi, vaikka sinä sitä oikeaa leikkausarpea kannatkin. Minusta on tullut herkempi, varovaisempi, pelokkaampi. Ja mikä hassuinta, ehkä siksi myös vahvempi, parempi ihminen. Parempi äiti?

Sinun  naurusi on maailman aseistariisuvin asia. Sinulla on mahtava huumorintaju ja ihanaa, kun aina nauramme yhdessä. Pikkusiskot välillä ihmetellen katsovat, kun nauramme jotain älytöntä asiaa, jonka vain me tajusimme. Sinun kanssasi on kivaa tehdä kaikkea, olet luottohenkilöni kauppareissulla, suorasanainen makutuomari, ruuanlaittoni haaste. Olet yhtä herkkä kuin minä ja siitä asiasta joudummekin usein törmäyskurssille. Olet tunteikas, temperamenttinen ikiliikkuja, mutta minä kyllä pysyn sinun perässäsi. Meidän kotiimme mahtuu ilot ja surut. Itkut ja naurut. Toivon, että aina puhut minulle, olet yhtä avoin kuin nyt. Uskallat kiukutella, kehtaat halata ja pussata.

Sinulle poikani, minä toivon kaikkea. Vaikka sydämeni pakahtuu ja sattuu ihan kamalasti, kun olet jo niin iso, minä olen ylpeä, että olet jo eskarilainen, kohta koululainen. Toivon sinulle riemua, leikkiä ja oppimisen, oivaltamisen iloa. Ole juuri oma itsesi, sillä olet ihan täydellinen. Kiitos, että olet tehnyt minustakin paremman ihmisen, kokonaisemman aikuisen. Olet ihan huippu tyyppi!