keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hidas aamu, nopea mieli

Tänään taas löysin itseni katselemasta tätä vanhaa blogiani. Tuntui, että nyt on kulunut tarpeeksi aikaa. Jatkan. Joskus ihmisen täytyy kasvaa hieman. Paljon on tapahtunut. Uusia ihmisiä, uusi perheenjäsen! Hän sai nimekseen Seela. Hänellä on melko kuuluisa kaima, uskomattoman hieno kotimainen draaman nainen Seela Sella. Ja kyllä, melkoisia kotimaisia draaman naisia asuu tässä meidänkin talossa!
 
Tässä välivuosina olen luopunut paljosta, luopunut minulle vääristä ihmisistä. Mutta olen myös saanut uskomattoman paljon. Uuden perheenjäsenen lisäksi, olen saanut hienoa työkokemusta ja hienoja työkavereita, joista on tullut myös ystäviä, perheeseeni kuuluvia tärkeitä henkilöitä. Olen myös saanut ennen kauempana olleita ystäviäni lähemmäksi itseäni. Aina ei tarvitse olla koko ajan tekemisissä, joskus menee pidempi aika erossa ja sitten jatketaan sujuvasti siitä mihin ollaan joskus jääty. Olemmeko kasvaneet aikuisiksi? Viime aikoina olen pohtinut, kuinka mahtavaa onkaan saada nauttia hitaista aamuista kotona. Vähintään kaksi isoa kupillista aamukahvia ja ihan oikeasti ajan kanssa. Seela usein nukahtaa pienille aamu-unille ja isommat lapset katsovat "vielä tämän lastenohjelman". Soisin kaikille nuo hitaat aamut, varsinkin näin kesällä aivan mahtavaa. Työaamuissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta onhan se nyt vaan aika hienoa ehtiä ottamaan kuva aamiaisestaan (Facebookin positiivisuushaasteeseen), ennen kuin sen syö! Tää on se mun juttu. Työtkin on mun juttu, mutta NYT tää on se mun juttu. Aamuisin ehtii ajatella kaikenlaista, kuten esimerkiksi, että voisi taas kirjoittaa blogiinsa. Toivottavasti tekin saatte täältä jotain ajatuksia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti